maanantai 17. helmikuuta 2014

Musta joulu

(10.1.2012)


Rautakaupassa käydessäni pysähdyin katsomaan valkoisia muovitötteröitä, joita oli pinottu iso kasa käytävän varrelle.  Kyltissä kerrottiin niiden olevan ”muovisia jäälyhtyjä”. Siis mitä?  Jäälyhdyt muistan kyllä lapsuudestani.  Pakkasella pantiin ämpäri täyteen vettä ja ennen kuin se oli jäätynyt umpeen, otettiin jääkimpale ämpäristä ja kaiverrettiin sen päähän reikä, josta saatiin jäätymätön vesi ulos. Samasta aukosta sujutettiin sisään kynttilänpätkä ja jäälyhty oli valmis. Ja nyt sitten näitä tehdään muovista. Mikä ajankuva!
----
Jo ennen kuun loppua kertoivat viranomaiset, että  koko maassa on joulukuussa satanut vettä – eri muodoissa – enemmän kuin viiteenkymmeneen vuoteen. Sen jälkeen tulivatkin sitten talvimyrskyt, ennätysluokkaa nekin, kuten saimme katkerasti havaita. Viime vuosina ovatkin  tulleet yllättävän yleisiksi nämä sääilmiöitä kuvaavat ilmaisut: ”Enemmän/vähemmän  kuin miesmuistiin, sataan vuoteen, puoleen vuosisataan jne...” Kertooko se todellisesta pitkän ajan muutoksesta vai ilmaston syklisestä vaihtelusta, tästä jotkut jaksavat vielä kiistellä.  Valtaosin ovat tutkijat ja tiedemiehet kuitenkin sitä mieltä, että ilmaston lämpeneminen on tosiasia ja vieläpä niin, että muutos on ennakoitua nopeampi ja kiihtyvä. Erilaiset ääri-ilmiöt on sitten helppo kytkeä tähän lämmönnnousuun.

Hiljattain pidetyssä Durbanin ilmastokokouksessa sovittiin siitä että entistä Kioton ympäristösopimusta jatketaan ja uusi sopimus laaditaan vuonna 2015.  Tätä päätöstä ovat poliitikot myös Suomessa kiitelleet. Kysynpä, minkä vuoksi: Kioton ympäristösopimuksessa eivät ole olleet mukana maailman suurimmat saastuttajat Yhdysvallat ja Kiina. Yhdysvallat, Kiina, Intia ja muut ns. APEC-maat ovat tehneet keskinäisen sopimuksen ympäristöystävällisen tekniikan kehittämisestä, mutta päästörajoja ne eivät ole sopimukseen asettaneet.  Kanada, suuri saastuttaja sekin, ilmoitti juuri Durbanin kokouksen aikoihin irtautuvansa sekä Kioton että Durbanin sopimuksista.

Tässä sitä suomalainen puhaltelee joulukynttilöiden pätkiä sammuksiin ilmaa pilaamasta. Tuntee huonoa omaatuntoa ajaessaan autolla muutaman kilometrin alennusmyyntiin.  Lajittelee roskansa; rosollin loput bioämpäriin, paperit kierrätykseen ja ne sammutetut kynttilänpätkät energiajätteeseen.  Samaan aikaan pöllyttää Kiinan teollisuus kivihiilisavua Aasian taivaan täydeltä. Jenkit painavat halvan bensan voimalla neljää kaistaä moottoritiellä ja Kanadassa tislataan öljyhiekasta lisää öljyä kaikkien aikojen kovimmilla ympäristöpäästöillä. Etelä-Amerikkaa hakataan paljaaksi.

Euroopan talouskurimus tulee ympäristönkin kannalta huonolla hetkellä. Talouden romahdus on vienyt mennessään myös suuren osan Euroopan vaikutusvaltaa maailmassa.  Ja juuri nyt sitä olisi tarvittu ympäristön tulevaisuutta koskevassa keskustelussa. Euroopalla on nykyisessä tilanteessa tuskallisen vähän eväitä esimerkiksi erilaisten pakotteitten asettamiseen ympäristönpilaajille jättivaltioissa.  

Mallia tietenkin voimme näyttää. Euroopassa ja pikkuisessa Suomessakin.  Totta kai meidän pitää kehittää omaa tekniikkaamme ja ympäristöajatteluamme niin, että meidän osuutemme pilaamisesta ei ole ainakaan väestöosuuttamme suurempi kuten nyt. Pessimistinä uskon, että maapallon tila pahenee vielä, ellei omana niin lasteni elinaikana sellaiseksi, että pahimmatkin saastuttajamaat joutuvat ottamaan lusikan kauniiseen käteen. Jos me Suomessa olemme siihen tilaan ajoissa valmistautuneet, on siitä meille etua.  Kehitetty ympäristötekniikka on tulevaisuudessa markkinavaltti. Onneksi mutta myös valitettavasti.  Sillä tästä eteenpäin Suomessakin on yhä useammin musta joulu jota valaisevat muoviset ”jäälyhdyt”. Saattavat talvimyrskytkin vielä yltää uusiin ennätyksiin.

Risto Pohjanpalo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti