maanantai 17. helmikuuta 2014

Kiirettä pitää

Huhtikuu 2013


Paljon keskustelua herättänyttä hallituksen osinkoveropäätöstä, sen epäonnistumista ja paikkailua on pantu mm. kiireen tiliin. Päätöstä tehtäessä vauhti oli sellainen, että lopullisista versioista ei ehditty laatia kunnollisia vaikutusarvioita. Kyseessä ei ollut ainoa kerta maamme historiassa, kun kiireessä on tehty huonoja päätöksiä. Nyt vain vaikuttaa siltä, että niin politiikassa kuin muussakin elämässä vauhti on kiihtynyt niin, että asioita liian usein ei ehditä harkita loppuun saakka ja ennen kuin yksi muutos on mielletty ja omaksuttu, tehdään jo uutta.  Tuttava kertoo työpaikastaan, jossa organisaatiota  uusitaan ja työpaikkoja siirrellään sellaista vauhtia, ettei työasemia ehditä saada kunnolla toimimaan, ennen kuin taas on muutto edessä.

1960-luvun lopulla amerikkalainen lehtimies, kirjailija ja tutkija Alvin Toffler kirjoitti kaukaa viisaan ennustuksen tulevaisuudesta. Tofflerin kirja suomennettiin nimellä ”Hätkähdyttävä tulevaisuus”, alkuperäinen nimi oli Future Shock, eli tulevaisuusshokki.  Kirja on tänäänkin hyvin ajankohtainen, sillä se on saanut Douglas Ruskoff-nimisen tutkijan kirjoittaman  jatko-osan ”Present Shock” eli nykyisyysshokki.  Alaotsikkona sillä on ”kun kaikki tapahtuu  nyt”.

Kun Toffler 1960 luvulla näki vauhdin kiihtyvän yhteiskunnan joka alueella ja ennusti, että ihminen ei pysty sopeutumaan samalla vauhdilla, hän myös ennakoi niitä ongelmia joita tänä päivänä kohtaamme. Yhtenä ongelmana hän näki tiedon tulvan lisääntymisen ja sen hallitsemisen ja omaksumisen vaikeuden. Näihin ongelmiin on pureutunut myös Ruskoff.    Erityisen keskeiseksi hän nostaa sen, että elämämme on muuttunut tässä ja nyt elämiseksi.  Olemme ikään kuin jatkuvassa suorassa televisiolähetyksessä. Kaikki on saatava valmiiksi ja tietoon heti. Huominen lehti on jo vanha ja kirjan tieto turhaa historiaa.

Mitä tämä vauhdikkaassa nykyhetkessä eläminen, tässä-ja-nyt-maailma sitten meihin vaikuttaa. Toffler ja Ruskoff tarkastelevat muutosta lähinnä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Mutta myös Suomessa on nähtävissä muutos kohti ”presentismiä”.  Tämän hetken tapahtumat puhuttavat ja kuormittavat ihmisiä paljon enemmän, kuin pitkäjänteinen tulevaisuuden suunnittelu ja pohdinta.  Kehityksen peilaaminen menneistä ajoista on sekin vähäistä.  Asioita mitataan erilaisilla mittareilla ja tiedetään hyvin tarkkaan, missä ollaan nyt, mutta selkeä tavoitetila vaikkapa kymmenen vuoden päähän on asettamatta.  Eikä kiivaan muutoksen aikana tulevaisuutta olekaan helppo ennakoida. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  

Vauhdissa ja nopeassa muutoksessa on selvästi nähtävissä se, että ihmisten valmius sopeutua on kovin erilainen. Joillekin hyppiminen asioista toisiin on lähes luontaista, tai ainakin hyvin helppoa. Mutta monille, ehkä enemmistölle, vauhti alkaa olla liian kova.  Suomalaisia on aina pidetty vakaana kansana, joka taipuu uusiin asioihin hitaasti. Muutosvauhdin ja omaksumiskyvyn ristiriidasta on kehittymässä myös politiikan kenttään vaikuttava tekijä. Muutosvastarinta ja uuden pelko voi kanavoida kannatusta sinne, missä on säilyttäviä ja kehitystä jarruttavia arvoja. Vaikuttaako se jossakin vaiheessa hallituspolitiikkaankin, se nähdään, kun kannatusluvut entisestään muuttuvat.

Risto Pohjanpalo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti